Pienoismalleja jo 200 vuotta
 
Mittakaavat
 
Maailmanlaajuinen harrastus
 
Valmistajat
 
Rautatieharrastajan tarina

Logo: pienten junien maailmasta
Sivu 1
 
Sivu 2
 
Sivu 3
 
Sivu 4
 
Sivu 5
 
Sivu 6
 
Sivu 7

1960-luvulla pääsin myös tutustumaan pienoisrautatiekerhon rataan aina pari kertaa vuodessa käydessäni Helsingissä tätini luona.

Luetteloita 1
 
Luetteloita 2

Se oli mahtavaa, siellä ilta kului liian joutuisasti, mutta toisaalta sieltä sai myös elinikäisiä ystäviä samanhenkisten joukosta. Tässä vaiheessa tuli pakottava tarve saada pienoisrautatiehen suomalaista kalustoa ja siitä alkoi harrastamisen syventävä vaihe. Onneksi tuohon aikaan ilmestyvässä "Taitaja" -lehdessä oli Bruno Tienhaaran artikkeleita suomalaisen vaunukaluston rakentamiseksi. Ensimmäiset itse tekemäni mallit olivat aika karmean näköisiä ja muutaman vuoden kuluttua, kun taidot olivat kehittyneet, nuo ensimmäiset mallit joutuivat saunan pesään. Harmi, näin jälkikäteen ajatellen ne olisivat olleet mukavia tarkastella nyt ja nähdä niissä käden taitojen kehittyminen. No onneksi olen säilyttänyt muutaman mallin mallinrakennukseni alkuajoilta. Siihen aikaan mallit tehtiin etupäässä lennokkivanerista ja mäntyrimoista, mutta varsin pian sai jo ulkomailta hankittua muovilevyjä ja -rimoja sekä messinkiprofiileita, joilla mallien rakentaminen oli varsin joutuisaa ja ulkonäöllinenkin siisteys parani huomattavasti.

Stockmann toi tuohon aikaan myyntiin myös Airfixin ja Kitmastersin muovisia koottavia junamalleja. Niitä tuli hankittua kymmeniä ja osa niistä piti maalata tietysti suomalaisten veturien ja vaunujen näköisiksi. Jotkut mallit onnistuivat aika hyvinkin, mutta suurimmasta osasta tuli karmean näköisiä. Niiden rakentelu kyllä tyydytti suomalaismallien puutteessa.

Mallien rakentamisen sivussa niiden esikuvien aineiston metsästäminen oli työlästä. Piirustuksia sai tosin Pienoisrautatiekerhosta, mutta muun kirjallisuuden ja kuvien löytäminen oli vaikeaa. Siinä tuli pengottua eri kirjastoja ja arkistoja. Mutta samalla tutustuin Suomen rautateiden historiaan ja itse Suomenkin historiaan. Ulkomailta hankin alan kirjallisuutta ja näin oli pakko myös opiskella kieliä saadakseen kirjoista kaiken mahdollisen irti. Mallin rakentamista varten oli myös piirrettävä itse piirustukset oikeaan mittakaavaan ja näin joutui harjoittelemaan myös laskemista.

Sitten tuli aika, jolloin kirjat ja alan lehdet olivatkin hetken aikaa ainoa kosketus pienoisrautateihin. Opiskelu ja perheen perustaminen veivät kaiken ajan.