Sen oli lahjoittanut saksalainen Fleischmann ja tehdasmallit oli maalattu suomalaisiin väreihin. Rata oli maastoltaan varsin askeettinen, mutta junia ja kiskoja siinä riitti. Siinä oli Hämeenlinnan ja Riihimäen asemat, iso veturitalli, tavararatapiha laskumäkineen ja Aulangon sillat. Tämä jos mikä sai monen pojan ja isän innostumaan harrastukseen. Sittenminhän tämä rata oli Rautatiemuseossa kaikkien ihailtavana. Nyt se on teknisen käyttöikänsä päätepisteessä ja poissa käytöstä.
Samoihin aikoihin Suomea kiersi myös suuri Märklin-rata. Se oli hieno. Maksullinen tunnin näytös oli kuin vuorokausi rautateillä pienoiskoossa. Junat kulkivat, valot syttyivät kuvitteellisen illan pimetessä, nosturit toimivat jne. Minäkin kävin sitä katsomassa Tampereella, peräti kaksi kertaa samoin kuin VR:n näyttelyjunan pienoisrautatietä, kerran Helsingissä ja kerran Tampereella. Voi kun olisi tuollainen rata kotona!
VR oli juhlavuonnaan teettänyt myös suomalaisten vaunujen malleja muovista. Ne eivät olleet kovin tarkkoja, lähinnä ne olivat TT-mittakaavaa, mutta eivät juuri ja juuri sopineet TT:n kiskoille. Muistelisin, että näitä vaunuja jaettiin ilmaiseksi mm. Rautatiemuseon vieraille.
Ehkä noista näyttelyradoista sain kipinän rakentaa oman ratani kiinteälle levylle. Näin se olisi jatkuvasti esillä eikä aina koottavissa lattialle, missä sen veturit saivat rattaisiinsa pölyä ja niiden toiminta tuli epävarmaksi. Teimme radan yhdessä veljeni kanssa ja taisi siinä isäkin vähän auttaa. Tuohon aikaan olin jo useasti kesäisin käynyt Ruotsissa setäni luona ja silloin oli mahdollisuus käydä oikeissa pienoisrautatiekaupoissa ja tehdä joitakin hankintoja. Suomessahan kauppojen valikoimat tarvikkeiden suhteen olivat olemattomat. Hankin lisää kiskoja ja vaihteita, joskus jopa veturin ja vaunuja. Nyt tuli myös ajankohtaiseksi ostaa koottavia muovitaloja, puita, autoja ja jopa pieniä ihmisfiguureja radan maisemoimiseksi ja oikean esikuvan jäljittelemiseksi. Radalla myös liikennöitiin esikuvan mukaisesti ja kun kotimme lähellä sattui onnettomuus, missä tasoristeystä ylittävä henkilö jäi junan alle, täytyi meidän myös tehdä vastaavanlainen tilanne: muovailimme pikkuruisen ukon kipsistä ja vielä kipsin ollessa kosteaa ajoimme hienoimmalla dieselveturillamme sen päälle: Pläts! Kipsiukko levisi kaikkialle ympäristöön sotkien paikat, mutta jotenkin sen jälkeen osasi todella alkaa varoa junan kulkua tasoristeyksessä.
Koulupojan rahat eivät riittäneet kaikkeen siihen mitä radalle olisi saatava ja niinpä puutetta paikattiin tekemällä paperista junanvaunuja seisomaan sivuraiteille. Mallia otettiin Märklinin luettelon kuvista.