Eniten on kiehtonut tietysti itse junan vetäjä, höyryveturi, joka oli pitkään tekniikan ja edistyksellisyyden esikuva.
Pienoismalleja tehtiin aluksi veturitehtaiden esittelymalleiksi ja tutkimustarkoituksiin. Oli toki edullisempaa tutkia uutta höyrykoneen sovellusta pienessä mallissa kuin rakentaa aina iso esikuva. Malleja tekivät yleisesti tehtaiden työkalusepät.
1800-luvun loppupuoliskolta alkaen alkoivat malleja tehdä myös muut, ensinnä aiheesta kiinnostuneet yksityiset henkilöt – tosin monesti oli kyseessä pikemminkin leikkikalu kuin pienoismalli – ja sitten sadat leluja valmistavat tehtaat. Tehtaat kiinnostuivat junamalleista, koska muutenkin tehtiin leluja, joissa oli höyrykone tai vieterikoneisto. Juuri vieterikoneiston sijoittaminen veturimalliin teki pienoisjunailusta enemmän esikuvanmukaisen ja oli omiaan innostamaan rakentamaan alkuperäisen näköisiä pienoisjunaratoja.
Vanhimmissa höyrykäyttöisissä malleissa ei ollut kiskoja, vaan junat kulkivat lattialla vallattomasti. Vanhin höyrykäyttöinen kiskoilla kulkeva veturi tunnetaan vuodelta 1875, kun taas ensimmäinen kiskoilla kulkeva vieterijuna tunnetaan jo vuodelta 1868.
Sähkölaitteiden nopea kehitys avasi pienoisjunille aivan uusia näkymiä 1890-luvulta alkaen. Samaan aikaan pellistä tehtyjen mallien tarkkuus kasvoi uusien työmenetelmien ansiosta ja massatuotannosta johtuen junamallien hinnat alenivat.
Lähes joka maassa oli junamalleja valmistavia tehtaita, mutta vain harvat niistä ovat säilyneet meidän päiviimme saakka menestyksekkäinä tuottajina. Mainittakoon näistä vain saksalainen Märklin ja englantilainen Hornby.