Keisarin juna

Kun Pietarin rataa rakennettiin 1860-luvun lopulla, haluttiin Suomen suuriruhtinaalle eli Venäjän keisarille oma juna Suomen matkoja varten. Venäläisiä keisarillisia vaunuja ei voitu käyttää Suomessa, koska Venäjän rataverkosta ei ollut kiskoyhteyttä Suomen rataverkkoon Pietarissa. Rautatiesilta Neva-joen yli rakennettiin vasta 1913.

Suomalaiseen Keisarin junaan kuului yhteensä kuusi vaunua, joista kolme on säilynyt. Nämä kolme, keisarin vaunu, keisarinnan vaunu ja salonkivaunu, ovat esillä Suomen Rautatiemuseossa. Ne ovat ainoat jäljellä olevat lähes sadasta Venäjän keisareiden käytössä olleesta vaunusta. Suomen keisarilliset vaunut omisti Suomen Valtionrautatiet.

Suomen keisarilliset vaunut valmistuivat eri aikaan. Ensimmäisenä saatiin käyttöön keisarin vaunu ja ruokasalivaunu 1870. Vuonna 1871 valmistui keittiövaunu ja vuonna 1875 keisarinnan vaunu ja salonkivaunu. Junaan kuului myöhemmin myös junan lämmitykseen tarkoitettu apuvaunu. Vaunut olivat ulkoa tummansinisiä ja koristettu kullatuin kotkavaakunoin.

Ruokasalivaunu, keittiövaunu ja lämmitysvaunu eivät ole säilyneet. Ne muutettiin aikoinaan muihin tarkoituksiin sopiviksi. Säilyneet vaunut liitettiin Suomen Rautatiemuseon kokoelmiin 1923.

Suomalainen Keisarin juna on ollut virallisessa käytössä vain muutamia kertoja. Sitä käytettiin ensimmäisen kerran 1876, kun Aleksanteri II vieraili Helsingissä. Aleksanteri III käytti junaa kaksi kertaa vieraillessaan Suomessa ja Lappeenrannassa 1885 ja 1888. Viimeisen kerran keisarillisia vaunuja käytettiin 1914, kun leskikeisarinna Maria Fjodorovna matkusti Suomen kautta Torniosta Pietariin paetessaan alkanutta maailmansotaa.