Erikoisuus postivaunujen joukossa

Postinkuljetus Suomen rautateillä alkoi kesällä 1862, pian ensimmäisen rautatien valmistuttua. Ensimmäiset varsinaiset postivaunut hankittiin vuonna 1870 valmistuneelle Riihimäki – Pietari -radalle. Postivaunut omisti postilaitos, joka maksoi rautatielaitokselle vaunujen kuljetuksesta ja kunnossapidosta. Postivaunuliikenne Suomen rautateillä päättyi vuonna 1995.

Postivaunu P nro 9950 on yksi kuuden postivaunun sarjasta, jonka Turun Rautateollisuus Oy rakensi vuonna 1901. Valmistuessaan vaunuissa oli kolme akselia. Sivukäytävä koristeellisella kaiteella teki tästä vaunusarjasta poikkeavan verrattuna muihin postivaunusarjoihin. Käytävän takia vaunutyyppiä nimitettiin “parvekevaunuksi”. Vaunujen rakenteeseen otettiin mallia sveitsiläisistä postivaunuista.

Sivukäytävän tarkoitus oli helpottaa vaunun sijoittamista junarungossa ja antaa postin työntekijöille työskentelyrauha sekä turvata kirjesalaisuus. Huonona puolena oli vaunun sisätilojen kaventuminen. Rautatiehallitus puolestaan piti postiosaston ohittamista ulkokautta vaarallisena. Seuraavissa postivaunusarjoissa palattiinkin sivukäytävättömään malliin.

Postivaunut olivat liikkuvia postitoimipaikkoja, joissa vastaanotettiin, lajiteltiin ja leimattiin postilähetyksiä. Tämänkin vaunun kapeassa toimistossa on lokerikot postinlajittelua varten. Tilanteesta riippuen vaunussa työskenteli yhdestä kuuteen postivirkailijaa. Ruokailua varten toimiston nurkkauksesta löytyy pieni taso varustettuna kaasupolttimella. Vaunun lämmittäminen kamiinalla kuului henkilökunnan tehtäviin.