Rautatie saavutti Tampereen sekä Turun kesällä 1876. Risteysasemaksi uudelle rataosuudelle perinteisten kaupunkien väliin rakentui piskuinen Toijalan asema!

Rautatie oli saapunut Hämeeseen vuonna 1862, kun Suomen ensimmäinen rataosuus valmistui Helsingistä Hämeenlinnaan. Jo tuolloin Suomen suurimpiin kaupunkeihin kuuluneet Tampere sekä Turku saivat vielä hetken odottaa omaa yhteyttään, vaikka se toki jo suunnitelmissa oli.

Jatko Hämeenlinnasta Tampereelle oli jo karttaakin katsomalla sangen luonteva seuraava askel. Mutta kuinka sen sijaan saada Suomen entinen pääkaupunki sekä merkittävä satamakaupunki Turku rautateiden piiriin? 2020-luvun näkökulmasta saattaa tuntua erikoiselta, ettei ratayhteyttä Turkuun lähdetty oitis rakentamaan uuden pääkaupungin Helsingin suunnasta. Niin kutsuttu rantarata näki kyllä aikanaan päivänvalon, mutta vasta reilut parisenkymmentä vuotta myöhemmin vuosisadan vaihteessa. Rautatieyhteys Turusta Salon ja Karjaan kautta Fredriksbergiin (Pasila) sekä Helsinkiin valmistui osissa vuosina 1899-1903.

Turkulaiset pelkäsivät, eivätkä täysin aiheetta, jäävänsä suorastaan paitsioon Helsingin-Hämeenlinnan rautatien valmistuttua. Hämeen härkätie oli kuljettanut hämäläiskauppiaita Turkuun vuosisatojen ajan. Nyt uusi rautatie saikin hämäläiset suuntaamaan Turun sijasta Helsinkiin. Varsinais-Suomeen haluttiin ja suorastaan vaadittiin myös pikaisesti omaa ratayhteyttä sekä mieluiten siten, että Tampereen suunnasta olisi Turkuun edes hieman lyhyempi matka kuin Helsinkiin!

Turun-ratalinjaus päätettiin lopulta rakentaa risteämään Hämeenlinnan ja Tampereen väliseltä osuudelta. Kysymykseksi nousi lähinnä se, että mistä kohdin rataa lähdettäisiin rakentamaan Hämeestä kohti Varsinais-Suomea. Viialan seudulta vaiko kenties Akaan Toijalasta? Jopa Sääksmäen suuntaa hetkellisesti harkittiin.

Lopulta rata rakennettiin risteämään Toijalasta, mistä se oli teknisesti helpointa toteuttaa. Toijalan asema oli aluksi hieman syrjässä varsinaisesta kyläkeskuksesta, mutta vuonna 1886 tapahtuneen kyläkeskuksen tulipalon jälkeen asutusta alkoi siirtyä yhä enenevässä määrin aseman seudulle. Ilmiö oli toteutunut samankaltaisena jo usealla muullakin rautatiepaikkakunnalla. Näin Akaan varsinainen asutuskeskus muodostui rautatieaseman ympäristöön, missä toki jo rautatieläisyhteisö oli luonnollisesti kasvanut radan avaamisesta alkaen.

Toijalan liikennepaikan nimi on säilynyt läpi vuosisatojen, siinä missä varsinaisen ympäryskunnan / -kauppalan / -kaupungin nimi on vaihtunut tiuhempaan: Akaa vuoden 1945 loppuun, Toijala 1946-2006 sekä jälleen Akaa vuoden 2007 alusta.

22.6.1876 alkaen Turku sekä Tampere olivat nyt osa Suomen nuorta rataverkkoa, Toijala risteysasemanaan. Luonnollisesti uusi Turun-Tampereen-Hämeenlinnan rata avasi myös lukuisia väliasemia: siinä missä rataosuuksien pääteasemat olivat useimmiten jo vireitä asutuskeskuksia, toivat nimenomaisesti väliasemat merkittävissä määrin edistystä omille – sekä monesti myös syrjäisille – alueilleen.

Radan varrella on ollut ajan saatossa sellaisiakin pieniä liikennepaikkoja kuten Käyrä, Siro ja Takalisto. Vastaavasti rata ohitti suurehkon Forssan teollisuusyhdyskunnan, vaikka Matkun aseman nimenä hetken aikaa Forssa komeilikin. Jokioisten yksityisrautatie tavoitti lopulta Forssan sekä sen tehtaiden tuotteet 1800-luvun lopulla. Pienen Kuurilan kohtaloksi tuli puolestaan Hämeenlinnan ja Toijalan välillä todistaa vuonna 1957 rauhanajan tuhoisinta junaonnettomuutta. Toijalan ja Tampereen välille avattiin taasen asema nimeltään Lempoinen / Lembois – tämän päivän Lempäälässä kasvavan Tampereen kyljessä pysähtyy toistakymmentä kaukojunaa.

Muistakaamme siis Turun, Tampereen, Hämeenlinnan ja Toijalan lisäksi (muiden muassa) Räntämäen, Maarian, Liedon, Käyrän, Auran, Kyrön, Loimaan, Ypäjän, Humppilan, Matkun, Urjalan, Kylmäkosken, Parolan, Iittalan, Kuurilan, Viialan ja Lempäälän!

Rataa jatkettiin varsin pian Tampereelta pohjoiseen: Vaasan-Oulun suunta odotti jo ja kysymys oli lähinnä Pohjanmaan-radan linjauksesta, Haapamäen suunnan lopulta voittaessa. Risteysasema Tampereesta muodostui 1890-luvulla Porin-radan myötä. Turustakin tuli rautatieristeys rantaradan saavuttua. Rautateiden kehitys jatkui kiihkeänä vuosisadan vaihduttua ja Turun-Tampereen-Hämeenlinnan rata sulautui itsestäänselvästi osaksi rataverkkomme perusrunkoa.

”On elämä tuolla ulkona jossain
Se ylväänä kiitää ohi mun seisakkeen
Sillä Toijalan takana ei ole paljon mitään
Ei Toijalan takana sellot ja pasuunat soi”

Aki Sirkesalo: toijalan takana (2002)

Mutta kesällä kerran 150 vuotta sitten oli juhlan aika: rautatie saapui syvemmälle Hämeeseen sekä Varsinais-Suomeen Toijalan kautta. Toijalan takana oli ja on edelleen paljonkin!