Henkilöautoilun huumaa rautateillä

Rata-autot kehitettiin resiinoita tehokkaammiksi kulkuneuvoiksi aikana, jolloin autot muutenkin yleistyivät liikenteessä eri puolilla maailmaa. Suomessa seurattiin kansainvälistä kehitystä ja pian meilläkin huristeli raiteilla Fordeja, Chevroleteja sekä Volvoja. Rata-autoja oli käytössä myös kapearaiteisilla radoilla.

Varhaisimmat rata-autot olivat rataverkolla muuta kalustoa harvinaisempi näky ja niitä käytettiin etupäässä virkamiesten kuljettamiseen tarkastus- ja virkamatkoilla. Rata-autot olivat koko ajan rataan sidottuja, toisin kuin monet resiinat, jotka yksikin henkilö pystyi nostamaan pois muun liikenteen tieltä. 1920- ja 1930-luvut olivat rata-autojen kulta-aikaa. Samat vuosikymmenet olivat myös VR:n vanhimman säilyneen rata-auto Fiatin aktiivisinta käyttöaikaa.

Avoautona tehtaalta vuonna 1914 valmistunut Fiat Tipo Zero muutettiin Suomessa kiskoliikenteeseen sopivaksi. Ollakseen käytännöllinen ja turvallinen, auto tarvitsi laippapyörät, katon, jäykistetyn etuakselin sekä tunkinkaltaisen kääntölaitteen, jolla auto saatiin käännettyä menosuuntaan. Hallintalaitteita varten ohjaamoon tehtiin levennys. Polttoaineena käytettiin bensiiniä. Auton alkuperäinen tuulilasi kehyksineen on edelleen nähtävissä. 

Fiatin sijoituspaikka oli Vaasa ja se oli käytössä vuoteen 1933 saakka, jonka jälkeen se luovutettiin Rautatiemuseolle. Ensimmäiset varsinaisesti rautatiekäyttöön suunnitellut Sisu-merkkiset rata-autot VR hankki 1930-luvulla Suomen Autoteollisuus Oy:ltä.