Vihreitä vaunuja varakkaammille

Veto- ja vaunukaluston tarve kasvoi samaa tahtia uusien ratakilometrien kanssa 1800-luvun loppua kohden. Käytäntönä oli tilata kalusto ratakohtaisesti kullekin valmistuneelle rataosalle. Vaunu D numero 242 valmistui rautateiden konepajan omana työnä vuonna1896 Tampere–Pori-radan kalustotarvetta varten. Toista matkustusluokkaa käytti1900-luvun taitteessa noin 10 prosenttia matkustajista. Toisen luokan lippu oli hinnaltaan noin puolitoistakertainen kolmannen luokan lippuun nähden. Vaunut tunnisti vihreästä väristä.

Vuodesta 1886 alkaen puu korvasi rautalevyt verhoilumateriaalina matkustajavaunuissa. Vaunun D 242 kori onkin verhoiltu kaarevilla puupaneeleilla. Käyttöaikanaan osastot oli sisustettu korkeatasoisesti. Pehmeiden sohvien verhoilu oli hienompaa villakangasta eli verkaa. Seinät oli päällystetty kohokuvioidulla Lincrusta Walton –tapetilla. Katot maalattiin valkoiseksi ja lattiaa peittivät vihreät plyysimatot.

Vaunu D 242 oli liikennekäytössä vuoteen 1953, jonka jälkeen se palveli Pieksämäellä korjausjunan miehistövaununa vajaat kymmenen vuotta. Vaunu maalattiin siniseksi ensimmäisen luokan värein vuonna 1962 rautateiden 100-vuotisjuhlaa varten ja se oli esillä näyttelyalueella Helsingissä. Museoinnin jälkeen vaunu kunnostettiin ulkopuolelta alkuperäiseen asuunsa vuonna 1987 Pasilan konepajalla.