Rautatie on rytmittänyt hämeenlinnalaisten elämää yli 160 vuoden ajan. Olipa Hämeenlinna hetken näyttävine torneineen Suomen pohjoisin asemakin, missä käytännöllisesti katsoen kaikki matkustajajunat pysähtyivät – kunnes kerran osa pyyhälsikin ohi. Mihin tässä nyt kiire tuli? Hidastakaa!

Aikataulunmukainen rautatieliikenne Hämeenlinnaan käynnistyi maaliskuussa 1862. Suomen ensimmäinen junayhteys kuljetti matkustavaisia ensi alkuun joka toinen päivä ”ylöspäin” Helsingistä Hämeenlinnaan ja joka toinen päivä ”alaspäin” Hämeen sydämestä suuriruhtinaskunnan pääkaupunkiin. Matka-aika suuntaansa oli aluksi lähes viisi tuntia. Sunnuntaisin juna ei kulkenut pyhäpäivän kunniaksi lainkaan.

Kenties ennakko-odotuksiin nähden sangen harvat yhteydet hitaalla kulkutahdillaan kirvoittivat varsin nopeasti kritiikkiä aikalaisten keskuudessa: tämäkö muka nyt sitä uutta ja ihmeellistä verrattuna esimerkiksi hevoskyytiin? Junamatkat Hämeenlinnaan alkoivat kuitenkin pian nopeutua ja myös junavuoroja lisättiin jo saman vuoden syksynä. Koko päivän kestävä hevoskyyti putosi rattailta. Juna saapui hämäläistenkin sydämiin.

1870-luvulla Suomen rataverkko alkoi kasvaa toden teolla: Hämeenlinnastakin pääsi Riihimäen kautta vaihtaen idän suuntaan aina Pietariin saakka. Myös ensimmäiset yksityisradat valmistuivat Hyvinkäältä Hankoon sekä Keravalta Porvooseen – näiden kautta yhteydet rannikkoseuduille paranivat entisestään. Hämeenlinna menetti neljätoista vuotta kestäneen Suomen pohjoisimman asemapaikan tittelin vuonna 1876, kun päärataa jatkettiin Tampereelle ja pian siitäkin ylemmäs. Samoihin aikoihin avautui yhteys myös Toijalan kautta Turkuun – historiallinen Hämeen härkätie sai siis nykyaikaisen vastineensa rautatien muodossa.

Hämeenlinnan ensimmäinen rautatieasema oli Hämeen lääninarkkitehtinä työskennelleen Carl Albert Edelfeltin suunnittelema ja yksi kolmesta tiilirakenteisesta asemasta Helsingin sekä Tikkurilan ohella uudella rataosuudella. Aseman sijainti oli jo 1860-luvulla – sekä monien matkustavaisten mielestä ehkä edelleenkin – hieman sivussa kaupungin vilkkaasta ytimestä, mutta oliko se välttämättä vain huono asia? Rautatieasema sijaitsi myös vuoteen 1915 saakka tarkkaan ottaen Hämeenlinnan maalaiskunnan puolella. Aseman ympäristöön rakentui ajan saatossa muitakin rautatierakennuksia sekä teollisuutta, korostaen radanvarren uutta aikakautta.

”Sinä päivänä työnnettiin maailman melkein hitain kansa, joka tarvitsee unesta selvitäkseen vuosisatoja, yhdessä silmänräpäyksessä kuukausia pitkistä arvelemisista minuutin täsmällisyyteen – – niin, silloin avattiin ja vihittiin Suomen ensimmäinen, Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rautatie!”

Zachris Topelius: Mirabeau Täti

Suomen rataverkko rakentui pala palalta ja hämeenlinnalaisilla avautui mahdollisuuksia matkustaa vaikkapa Vaasaan, Rovaniemelle ja Kuopioon jo ennen Suomen itsenäistymistä. Helsingistä, Hangosta tai Turusta pääsi meriä myöten kaukomaille saakka. Rautatie kuljetti ihmiset ja tavarat, uutiset ja aatteet – maailma sanalla sanoen avautui. Hämeenlinnasta pääsi maailmalle, mutta myös maailmalta pääsi Hämeenlinnaan.

Hämeenlinnan ensimmäinen rautatieasema tuhoutui sisällissodassa huhtikuussa 1918, ammusjunan räjähtäessä ja sytyttäessä asemarakennuksen tuleen. Uusi punatiilinen rautatieasema valmistui kolmen vuoden kuluttua vuonna 1921 Rautatiehallituksen arkkitehtina toimineen sekä lukuisia muitakin asemarakennuksia piirtäneen Thure Hellströmin suunnittelemana. Aseman matkatavarasiipeä on jatkettu 1960-luvulla, mutta muutoin asema ympäröivine lehmuspuistoineen on pitkälti alkuperäisessä asussaan. Vain tammikuun 1984 tulipalo turmeli asemarakennuksen pohjoispäätä.

Käytännöllisesti katsoen kaikki Hämeenlinnan ohittavat matkustajajunat myös pysähtyivät Hämeenlinnassa 144 vuoden ajan, joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Muutos tähän tuli kuitenkin vuonna 2006, jolloin uudemman juna-ajan airuet Pendolinot alkoivat pyyhältää Hämeenlinnan ohi, suoraan Tampereelta Tikkurilaan tai päinvastoin. Muutos kytkeytyi Lahden oikoradan valmistumiseen, jolloin Tikkurilan merkitys vaihtoasemana, myös sittemmin lentoaseman suuntaan, korostui entisestään. Hämeenlinnalle varattu pysähdys siirrettiinkin etelämmäs ja kaupunki ohitettiin säännöllisen liikenteen puitteissa laajemmin ensimmäistä kertaa. Tämä nostatti paikallisissa ymmärrettävää närkästystä – mihin tässä nyt niin kiire on? Hidastakaa Hämeenlinnassa!

Ei Hämeenlinna kuitenkaan paitsioon jäänyt– maaliskuisena maanantaina 2025 Hämeenlinnasta on kaikkiaan 68 matkustajajunalähtöä eri suuntiin, joista noin kolmisenkymmentä suoraa yhteyttä ensimmäisen rataosuuden toiseen päätepisteeseen Helsinkiin. Lähes viiden tunnin junamatka on supistunut reiluun tuntiin.  Pisimmän yhtäjaksoisen junamatkan Hämeenlinnasta voi matkata Kolariin yöjunan kyydissä – kestoa riittää kaksitoista ja puoli tuntia. Lyhyimmän aikataulunmukaisen matkan voi tänä päivänä junailla Hämeenlinnasta Parolaan viidessä minuutissa – Turenki häviää kahdella minuutilla.

Hämeenlinnassa voi ja kannattaa kuitenkin aina hidastaa: Saavu hyvissä ajoin ennen lähtöaikaa satavuotiaalle asemalle, jonka punatiili säilyy vakaasti paikallaan. Vilkaise Vanajaveden suuntaan, joka hetken oli rautatien haastaja vesireitteineen. Istahda asemapuistoon, kaiken nähneiden lehmusten katveeseen. Palaa ajattomaan aikaan, kun tulihewonen saapui suuren riemun saattelemana etelän suunnasta puhkuen. Hidasta. Hidasta. Ja pysähdy. Mihin tässä kiire olikaan? Seuraava junakin saapuu kyllä, aina se on saapunut, jo 163 vuoden ajan.

Antti Kalliola / Suomen Rautatiemuseo

Artikkeli on julkaistu alun perin Hämeenlinnan kaupunginmuseon ja Hämeenlinna-Seuran Hidasta.-lehdessä elokuussa 2025.