Esinekokoelma

Monipuoliseen esinekokoelmaan sisältyy niin asemien ja vaunujen irtaimistoa, kilpiä, tekstiilejä, astioita ja huonekaluja. Esinekokoelmassa on myös runsas katsaus rautatieammattilaisten virkapukuihin ja lakkeihin eri aikakausilta sekä työvälineisiin eri vuosikymmeniltä.

Kokoelmassa on junaturvallisuuteen liittyviä turvalaitteita, viestintävälineitä ja erilaisia opastimia sekä liikenteenohjaukseen ja radan kunnossapitoon liittyviä esineitä, joiden kokohaitari voi olla ratanaulasta monia metrejä korkeaan opastinmastoon. Rautatieläisten laaja yhdistys- ja harrastustoiminta näkyy kokoelmissa muisto- ja palkintoesineinä. Yllättävämpiä sisältöjä esineistössä saattavat olla esimerkiksi hopeiset ehtoollisvälineet ja päärautatieaseman kivimiesten entiset maapallovalaisimet/lyhdyt. Erikoisuutena voisi mainita myös keisarillisen siirrettävän wc-istuimen, jonka päällysteet on tehty ylellisestä silkistä ja mokkanahasta. Esinekokoelma edustaa rautateitä monista eri osa-alueista kertoen niiden historian monipuolista ja muuttuneen työympäristön tarinaa.

Virkapuvut

Rautatieläisten virkapuvut ja lakit merkkeineen muodostavat ison kokonaisuuden kokoelmissa, sillä niitä on kerätty jo varhaisessa vaiheessa museon kokoelmaan. Ylempien virkamiesten uniformut ja paraativaatteet aloittivat vaatekokoelman kertymisen eikä tavallisempien virkamiesten ja työntekijöiden vaatteita ei juurikaan tallennettu. Esinekokoelman virkapuvut edustavat kuitenkin melko hyvin työnteon kulttuuria koko rautatiehistorian ajalta tähän päivään saakka. Vaikka aivan alkuajoilta virkapuvun osat ovatkin vähäisempiä mainintoja käytetystä kankaan väristä tai veturein kuvitetuista napeista, ne kertovat siitä, että työvaatetta on aina säädelty tarkkaan. Virkapuku on ollut suojavaate työnteossa ja sen käyttäjällä on ollut arvovaltaa. Sen avulla on voinut nauttia eri asemissa joko korkeampaa arvostusta tai työn sisällön tuomaa tunnettavuutta niin omassa työyhteisössä kuin yleisöpalvelun parissa. Virkapukujen historia kertoo muun muassa muuttuneista materiaaleista ja hierarkkisesta arvojärjestelmästä, joita virkamerkit edustavat.

Virkamerkkejä onkin suuri määrä omana erillisenä kokoelmanaan, ja niillä kaikilla on ollut oma merkityksensä arvoluokituksessa tai siitä mihin eri osastoon työntekijä kuulunut. Esimerkiksi konduktöörit ovat kuuluneet liikenneosastoon ja ratamestarit rataosastoon. Nykyään työvaatteisiin ei liity enää hierarkiaa ja niiden materiaalit ovat vaihtuneet luonnon materiaaleista älykuituihin. Siipipyörämerkki symboloi rautateitä ja se oli merkkinä virkalakeissa yli 130 vuotta. Siipipyörä muovaantui vuosikymmenien aikana pelkistetyksi ja enää siitä on jäljellä jäänne, joka näkyy VR-logon v-kirjaimen lennokkaana sivutasona. Laajimmillaan arvoluokkia on ollut jopa 14 ja merkkejä on ollut kaluunoista kokardeihin. Esimerkiksi virkalakeissa 1950-luvulla käytettiin rautateitä symboloivaa siipipyörää ja eriväristä kokardia, joka on kertonut työntekijän osaston. Lisäksi lakkinauhan värillä, tähtien ja kaluunanauhojen määrillä on määritelty arvoluokkaa.

Asemien ja vaunujen irtaimistoa

Kokoelmat sisältävät runsaasti erilaista irtaimistoa asemilta, johon kuuluu esimerkiksi erilaisia verhoja, huonekaluja ja toimistotyövälineitä kuten lipunleimauslaitteita ja lippuluukkuja. Vanhin irtaimisto on peräisin Helsingin vanhan asemalta ja sieltä on säilynyt sohvia, tuoleja ja pöytiä. Huonekalut löytyvät myös vanhoista valokuvista, josta niitä voi myös tutkia. Valokuvat ovatkin oiva apuväline esineiden kontekstitietojen hakemiselle kokoelmatöissä, kun vanhempaa aineistoa luetteloidaan uuteen sähköiseen järjestelmään.

Asemilta on tallentunut myös runsaasti erilaisia kelloja niin ulkoa kuin sisältäkin. Niin sanottujen nenäkellojen paikka oli ulkona ja sen molemmilta sivuilta kello näkyi sekä tulo- että menosuuntaan aseman raiteen puoleisella seinustalla. Kellon koneisto toimi sisältä käsin ja oli monesti kytkettynä aseman odotustiloissa sijaitsevaan kaappikelloon, joka sijaitsi seinän toisella puolella. Kelloilla on ollut iso rooli rautateillä ja siksi niitä on kertynyt kokoelmaankin melko paljon.

Asemilla ja vaunuissa käytössä olleita sisusteita löytyy esimerkiksi verhojen, mattojen, valaisimien ja erilaisten astioiden muodossa. Asemaravintoloista ja salonkivaunuista on kertynyt astioita haarukoineen ja veitsineen, asemien ja junien ikkunoita ovat suojanneet ja koristaneet erilaiset siipipyörin varustetut verhot, ja valaisimia on niin asemien odotustiloista kuin makuuvaunujen hyteistä matkustajavaunun kaasuvalaisimiin. Laajasta otannasta huolimatta mikään kokoelman osa ei ole aukoton, mutta edustaa silti hyvin eri aikakausina käytettyä irtaimistoa.

Toimistotyövälineissä merkittävimpiä työvälineitä ovat olleet lipunleimauslaitteet, mutta kokoelmista löytyy myös eri aikakausien peruskirjoitusvälineitä. Erilaiset mustetyynyt ja pullot ovat edustettuina niiden eri käyttövuosilta prameista tavallisempiin, mutta myös piirustusjaoston erikoisempia mittavälineitä ja kaariviivoitin settejä löytyy.

Työkaluja joka lähtöön

Työkaluja on kertynyt kokoelmiin konepajoilta ja radanrakennukseen liittyvästä esineistöstä. Erilaisia työkaluja on tarvittu vetureiden, puhelin- ja turvalaitteiden huoltoon sekä radan rakentamiseen ja korjaamiseen. Hyvinkään konepajan lakkautuksen jälkeen vuonna 2018 kokoelmiin saatiin jonkin verran lisää puuttuvaa työvälineistöä, jota on muokattu työntekoon sopivaksi.  Esimerkiksi jatkettuja ja väännettyjä jakoavaimia sopimaan hankaliin paikkoihin tai stansseja, joilla on merkitty työkaluja VR:n omaksi. Myös erilaiset työkaluprikat, joilla työkaluja on voinut lunastaa, on kuulunut vahvasti konepajalaisten työntekoon. Työkaluja jaettiin annettuja prikkoja vastaan ja työntekijä oli vastuussa työvälineistä, joita oli niitä vastaan hakenut. Plommi- eli sinettipihdeillä esimerkiksi junavaunun kuorman sisältö on suljettu lyijysinetillä, jossa on ollut VR-merkintä tai vuosiluku.

Kyltit, kilvet ja laatat

Valmistajalaatat, määräpaikkakilvet, asemien nimikyltit, kielto- ja ohjekyltit, numero- ja kirjainkilvet, tarkastus- ja kattilakilvet. Kylttejä, kilpiä ja laattoja on tallella niin ensimmäisistä vetureista kuin myöhemmistä sähkövetureista. Rautatiemuseon oman historian ajalta on tallessa vanhoja opastekylttejä, jolloin museo sijaitsi Helsingissä päärautatieasemalla ja kieliasu oli muodossa Rautatienmuseo. Yksi suosituimpia kylttejä on perusnäyttelyssämme oleva Radalla kulku ammunnan uhalla kielletty -kyltti. Raflaavasta tekstistä huolimatta, uhkaava kielto ei ole edustanut yleisempää ohjeistusta radoilla liikkumiseen eikä se ole llut laajemmin käytössä. Vanhoissa kylteissä viehättää monesti sen erilainen ilmaisutapa. Naistenhuone-, matkapiletti- tai toalettikyltit vievät ajassa taaksepäin ja kertovat samalla muuttuneesta maailmasta.

Veturien valmistajalaattoja on aikoinaan tallennettu kokoelmaan paljon ja ne edustavat omalla tavallaan niitä kalustoyksiköitä, joita kaikkia ei ole voitu tallentaa ison koonsa vuoksi. Laatoista löytyy niin tietoa valmistajasta, valmistusvuodesta, kuin sarjanumeroita, jotka yksilöivät kohteensa.

Tampereen aikataulunäyttö

Yksi kokoelmiemme suurimpia esineitä on Tampereen asemalla käytössä ollut aikataulunäyttö. Se vaihdettiin aikoinaan digitaaliseen versioon ja vanha tallennettiin museon kokoelmiin. Näytön mukana tuli myös siihen kuuluvia tietokoneita, keskusyksikkö ohjelmistoineen sekä muutamia vaihto-osia muoviläppäkoneistoon. Nämä osat mahdollistavat laitteen käyttöönoton joskus tulevaisuuden näyttelyssä, jos niin suunnitellaan tapahtuvan. Aikataulunäyttömme tunnetaan parhaiten Kummellin junavideosta, joka meidänkin mielestä kuvaa varsin hyvin humoristista vaihtoehtoa laitteen toiminnalle. Kummelin sketsivideo