Veräjänvartijat
	Yksi vanhimmista naisille sopivista rautatieläisammateista oli veräjänvartijan ammatti. Veräjänvartijoiksi otettiin tavallisesti ratavartijoiden vaimoja tai leskiä. Kun tekniikka kehittyi ja tasoristeyksiin asennettiin automaattisia puomilaitteita, veräjänvartijoita ei enää tarvittu. Ensimmäisiä veräjänvartijoita, jotka aloittivat työnsä 1860-luvun lopussa tai 1870-luvun alussa, olivat Edla Malmberg, Maria Wilkman, Helena Riipinen, Anna Joronen ja Margaret Huovilainen. Weräjäwahdin palvelustoimituksena on wartioida yhtä tahi useampaa weräjää eli porttia taikka puomia poikkiteillä radan tasalla sekä pitää poikkitien kohta puhtaana kaikista siihen ehkä putoawista esineistä ja talvella jäästä ja lumesta. Erittäin tulee weräjäwahdin katsoa, että pyöränhuulia varten olewat korot kiskojen ja wastekiskojen wälillä owat puhtaat kiwistä, sorasta, jäästä, lumesta ja muusta, joka tulisi waaralliseksi junain kululle. ... Wäliajoilla pitää weräjäwahdin tehdä työtä ratamestarin tahi asema-inspehtorin ohjeen mukaan. (Ohjesääntö veräjävahdeille, Suomen Valtionrautatiet 1885.)						Kuva: Veräjänvartija työssään 1959.
	Etusivu		Taustaa		Näyttely