Näitä on tuottanut eräs suomalainen pienoisrautatieharrastaja ja työhön on osallistunut myös muutamia "alihankkijoita". Sarjoja tuotetaan vain pienoisrautatiekerhojen jäsenille rajoitettuja määriä. Malleja on suhteellisen helppo koota, jos hallitsee juottamisen ja messingin käsittelyn alkeet. Tekijä on myös järjestänyt kerhoissa yhteisiä rakennusiltoja, joissa opastetaan rakentamista ja kerrotaan nikseistä.
Minäkin olen hankkinut näitä malleja muutamia ja rakentelen niitä nyt kotona aina kun aikaa on. Joinakin lauantaina kokoonnumme myös isommalla joukolla rakentelemaan näitä malleja. Enemmänkin on ehkä tuolloin kyseessä sosiaalinen tilaisuus, jolloin on mahdollisuus tavata kavereita ja tietysti keskustella eri mallien rakentamiseen liittyvistä nikseistä.
Näin olen päässyt 2000-luvulle pienoisrautatieharrastukseni kanssa. Ajatella! Yli 50 vuotta saman harrastuksen parissa. Tämä harrastus on tuonut minulle paljon ystäviä vuosien varrella, ystäviä, jotka ovat aina valmiita auttamaan omalla kokemuksellaan,kun itselläni menee sormi suuhun. Harrastuksen myötä olen saanut myös ulkomailta ystäviä, joiden kanssa on nykyään helppo pitää yhteyttä sähköpostilla. Ystäviä on niin Pohjoismaista kuin Saksasta, Englannista, Venäjältä, Latviasta, Ranskasta, Hollannista, Sveitsistä, jopa Amerikasta.
Tämä harrastus on maailmanlaajuinen, aivan kuten moni muukin harrastus. Tämä voi olla kallis harrastus, mutta toisaalta siihen pääsee mukaan halvallakin. Pienoismallien rakentelu pitää kädet kunnossa ja antaa myös aivoille työtä.
Kuitenkin minusta tuntuu, että Suomessa ei pienoisrautatieharrastusta arvosteta vieläkään oikein tosissaan, siten kuin muualla maailmassa. Se on vain isojen poikien leikkiä. Entäpä sitten, jos puhuisimme valmiiden mallien hinnasta? No, itsetehdylle mallille ei ole käypää hintaa!