Pienoismalleja jo 200 vuotta
 
Mittakaavat
 
Maailmanlaajuinen harrastus
 
Valmistajat
 
Rautatieharrastajan tarina

Logo: pienten junien maailmasta
Sivu 1
 
Sivu 2
 
Sivu 3
 
Sivu 4
 
Sivu 5
 
Sivu 6
 
Sivu 7

Pienoisrautatiet Suomessa - erään harrastajan tarina

Kauko Kuosma rakentaa
 
Elmikan rakennussarja
 
Oulunkylän ratapihan malli
 
Piirustuksia

Syntyessäni vuoden 1948 lopulla en tiennyt, että tulevassa elämässäni olen kiinnostunut rautateistä, rautatien historiasta ja että minusta tulee pienoisrautatieharrastaja.

Rautatiestä ei kylläkään tullut elämäni tärkein asia, mutta merkittävässä osassa se on ollut.

Ennen syntymääni ei Suomessa paljoa pienoisrautateistä tiedetty. Joillakin, kuten isälläni, oli ollut jo 1930-luvulla ulkomailta hankittu pienoisrata, mutta se oli harvinaisuus suomalaisessa kodissa. Ja oli toki Rautatiemuseossa heti 1920-luvun alussa uusiin tiloihin siirryttäessä O-mittakaavan pienoisrautatie Oulunkylän asema-alueesta. Rataan oli tehty erikoistilauksena Saksassa Hv-sarjan veturi ja suomalaiset vaunut.

Sodan jälkeen heräsi meilläkin kiinnostus pienen piirin keskuudessa pienoisrautateihin ja lähinnä HO-mittakaavaan. Vuodesta 1945 alkoi ilmestyä "Harrastelija"-niminen lehti, johon suomalaisen pienoisrautatieharrastuksen "Grand Old Man" Kauko Kuosma kirjoitteli artikkeleita pienoisjunailusta ja mallien rakentelusta. Syntyi myös junamallien valmistaja "Elmika Oy", joka teki vetureiden ja vaunujen rakennussarjoja myyntiin. Sarjat koostuivat metallisista pyöristä, teleistä, akselipokseista, puskimista ja kytkimistä sekä paperille painetuista vaunun seinistä ja puisista pohjakappaleista ja katoista. Sarjat olivat helpporakenteisia ja kieltämättä aika hyvän näköisiä sen ajan mittapuun mukaan. Mallia oli otettu Ruotsista, missä samanlaisia rakennussarjoja oli ollut jo vuosia aikaisemmin. ”Elmikakin” valmisti sarjojaan ruotsalaisten esikuvien mukaan tarkoituksenaan hankkia lisätuloa Ruotsin markkinoilta, mutta "Elmikan" toiminta loppui lyhyeen kysynnän puutteessa.

Isäkin taisi olla vähän kiinnostunut pienoisjunista, sillä tiedän hänellä olleen pari "Elmikan" vaunumallia. Ja ehkä isän kiinnostus johdatti minutkin pienoisrautatien maailmaan, sillä jo parin vuoden vanhana sain joululahjaksi isän tekemän puujunan. Näitä puumalleja tuli sitten vuosien mittaan lisää ja ne olivat minulle varsin mieluisia leikkikaluja.

Näihin aikoihin pienoisrautatieinnostus Suomessa kasvoi ja johti Pienoisrautatiekerhon perustamiseen vuonna 1951. Kerho sai toimintaansa varten huonetilaa Helsingin asemarakennuksesta ja toimi yhteistyössä myös Rautatiemuseon kanssa.