Suomen Rautatiemuseo
Hyvinkäänkatu 9
05800 Hyvinkää

Historia

Vaatimaton alku

Suomen Rautatiemuseo sai alkunsa Suomen Rautatievirkamiesyhdistyksen kokouksessa Helsingissä 16.3.1898. Tuolloin päätettiin yhdistää siihen mennessä kerätyt rautatieaiheiset kokoelmat ja perustaa Rautatiemuseo. Vuonna 1900 museokokoelmien hoitajaksi ja samalla ensimmäiseksi vakituiseksi työntekijäksi valittiin kirjanpitäjä Uno Öller. Samaan aikaan museo sai lahjoituksena Suomen ensimmäisen rautatien rakentamista johtaneen Knut Stjernvallin mittavan jetonikokoelman. Jetonit ovat korkeimmille rautatievirkamiehille myönnettyjä henkilökohtaisia muistomitaleja. Museon ensimmäinen näyttelytila saatiin käytettäväksi Helsingin aseman kupeessa sijaitsevasta Kaivokatu 7:n kellarista vasta vuonna 1905. Sinne koottiin pääasiassa pienosmalleja, valokuvia ja muuta pienesineistöä.

Rautatiemuseon tilanne parani, kun museo pääsi vuonna 1922 Helsingin vastavalmistuneen rautatieaseman läntisen siiven kolmanteen kerrokseen, jossa pinta-alaa oli käytettävissä yhteensä 535 m2. Tilat vihittiin juhlallisesti käyttöön 17.3.1922 tasavallan presidentin läsnäollessa. Ölleristä tuli museon ensimmäinen intendentti ja museo siirtyi Rautatiehallituksen hoitoon. Rautatiemuseo kukoisti sotien välisenä aikana, mutta toisessa maailmansodassa museo kärsi mittavia vaurioita pommituksissa, muun muassa seinillä ja kaapeissa olleet arvokkaat valokuvakokoelmat tuhoutuivat lähes kokonaan.

Omaan ulkomuseoon

Loppuvuonna 1948 museo avattiin jälleen yleisölle, mutta toiminnassa keskityttiin nyt lähinnä avoinnapitoon eikä esinekokoelmaa kartutettu systemaattisesti. Lisäksi Helsingin asemarakennuksessa tarvittiin yhä enemmän tilaa toimistohuoneille, ja niinpä museo siirrettiin asemarakennuksen itäiseen siipeen Rautatientorin puolelle 1959, jossa museo oli yleisölle helpommin saavutettavissa.

Rautatielaitoksen 100-vuotisjuhlan lähestyessä 1962 museon vitriinit ja tilat kunnostettiin. Ajatus ulkomuseosta herätettiin uudelleen henkiin. Museon kokoelmiin kun kuului joukko vetureita ja vaunuja, joita oli pakko säilyttää muualla. Rautatiehallitus päätti lopulta siirtää museon Hyvinkäälle 1971. Päätökseen vaikutti se, että museon uusi sijaintipaikka, Hanko - Hyvinkää -rautatien entinen asema- ja varikkoalue oli lähes alkuperäisessä asussaan ja sopivan laaja lisärakentamistakin ajatellen. Lisäksi myös täysikokoinen liikkuva kalusto saatiin nyt esille. Museo avautui Hyvinkäällä 1974 ja museotoimintaa hoitamaan perustettiin Rautatiemuseon Säätiö. Sen perustajina ja toiminnasta vastaavina olivat Rautatiehallitus ja Hyvinkään kaupunki.

Erikoismuseona uudelle vuosituhannelle

Liikenneministeriö halusi 1990-luvun alussa saattaa liikenteen museot ulkoisilta puitteiltaan moitteettomaan kuntoon avustamalla näitä rakennushankkeissa. Liikenneministeriön ja VR:n avustuksen turvin päästiin peruskorjaamaan museoalueen rakennukset, muun muassa veturitalli.  Asemarakennus entisöitiin ja veturitallia kohennettiin. Rautatiemuseon nimi muutettiin jälleen Suomen Rautatiemuseoksi 1994. Kalustohallin yhteyteen rakennettiin toimisto- ja arkistotilat, kalustovarasto sekä aula. Opetusministeriö antoi museolle tunnustuksen vuoden 1997 alussa, 100-vuotisjuhlan kynnyksellä, nimeämällä tämän rautatieliikenteen valtakunnalliseksi erikoismuseoksi.

2000-luvulla museo on kartuttanut kokoelmiaan Suomen vanhimmalla toimintakuntoisella höyryveturilla sekä Dr13- ja Dv16-sarjan dieselvetureilla, joista molemmat ovat ajokuntoisia. Tiloja on laajennettu uuteen näyttelyhalliin, jossa on esillä Perinnejuna Valtteri.